Rally-toko koe 21.2.2016

Käytiinpä tämän vuoden ensimmäisessä kokeessa, tuttuuntapaan oman seuran kisoissa. Aamu lähti mukavasti käyntiin, kun ajelin hakemaan kisaseurani ja kurvailtiin rupatellen hallille. Ilmot läpi ja ratoja ihmettelemään. Otin tällä kertaa koirat häkkiin odottelemaan vuorojaan, joka toimi mukavasti. Osasivat olla edukseen, mitä nyt Leevi vastasi, jos joku rähinää aloitti.

Ruffen vuoro oli toiseksi viimeisenä, joten rataantutustumisen jälkeen (klo9) oli aikaa mielinmäärin ja ehditiin treenailla muutamia radalla olevia asioita. Kertailtiin puolenvaihto takana ja oikealle puolelle perusasentoon tulemisia. Ruu oli omaan tapaansa iloinen ja kekittynyt, joten oman vuoron tullessa mentiin itsevarmasti kehään.

Mulla ei ole muuta sanottavaa radasta kuin että, maailman paras Ruu. Maalissa olin ihan että, ''tässäkö tää jo oli?''. Koira oli niin messissä ja kova (ehkä vähän turhankin) vire päällä. Ei yhtäkään uusismista, ei yhtäkään kymppiä, eikä yhtäkään ohjaaja virhettä. Yksi -3tvä ihan ekoilta kylteiltä, kun koira kävi mun takanani. Loput joko -1vino tai -1kontr, kun koira nyppi etuhampailla seuruussa liika innostuneena. Jokatapauksessa olen niin kamalan tyytyväinen, koska koira teki ehdottomasti parastaan. Radan jälkeen meni käytösruutu (vasemmalla sivulla istuen), erittäin mallikkaasti, Ruffe katseli rauhallisesti, kun tuttavan sheltti veteli vähintään yhtä hienosti kuin Ruu. Radalta siis 90/100 VOIHYV RTK3 ! Se olisi sitten hupsistahei ja mestariluokkaan, aika mieletön pieni mies.

Ruffen radan jälkeen oli mulla ihan kamalan hyvä fiilinki ja se kyllä näkyi muillekin, Kiitos kamalasti kaikille onnitteluista ja onnea vaan kaikille, jotka tekivät tavoitteita vastaneita suorituksia! Ruffe sai siis hirmuisesti rapsuja, pusuja ja ennenkaikkea kanansydämmiä. Hellittelyn jälkeen päästiin juomaan kahvia ja syömään porkkanakakkua, kaksi hyvinkin kisapäivärutiiniin kuuluvaa ruokalajia. 

Muutaman tunnin päästä olikin sitten Leevin vuoro. Rata oli erittäin mukava, paljon meille varmoja liikkeitä ja kiva profiili. Temputtelin Leeviä hallissa useamman kerran, kaikilla kerroilla teki hienosti kaiken mitä keksin pyytää. Oltiin vuorossa toisena, joten toodella nopeasti koira taas häkistä ja lämppäilemään. Tyyppi lähti heti työmodeen ja teki niin hienosti ennen kehäänmenoa asioita, että lähdn lähtöön todella hyvillä mielin. Ei vissiin olisi pitänyt. 

Koko radan aikana tyyppi taisi tehdä kaksi kylttiväliä sellaista seuruuta kuin se osaa. Ensimmäiset 7 kylttiä meno oli kamalaa laamailua, kalastelua ja epätoivoa. Teki kuitenkin ''teknisesti'' kaiken mitä pyydettiin. Tuijotteli ihan silmä kovana yleisöä, ratahenkilöitä, ajanottajaa tämä lista jatkuu pitkälle. Vikatikki oli pyörähdys, jossa Leevi ei toisenkaan uusimisen jälkeen lähtenyt pyörähtämään, selkeästi jännityksestä johtuvaa, sillä liimautui muhun aina vaan tiukemmin kun käskytin itsestä poispäin. Loogisesti radan loppuun kuului vielä hyppy, jonka aikaa onnistuin sekä potkaisemaan koiraa, että kaatamaan osan esteestä. Surkuhupaisasti jatkettiin matkaa ja tehtiin koko uramme hienoin istu, seiso kierrä koiran ympäri ( !!! ), jonka jälkeen laahustettiin kamalassa laamamodessa maaliin.

Voin ihan rehellisesti sanoa, että vaikka koira sai kamalasti herkkuja ja rakkautta, niin pienen hetken ajan olin ihan valmis tekemään siitä lapaset, onneksi olen huumori-ihmisiä, olisi voinut muuten hymy hyytyä. Tästä siis meille luonnollisesti AVOHYL. Näin jälkikäteen ei harmita yhtään, jos olisi tullut hyväksytty tällaisella tekemisellä, olisi ollut hirveää joskus kaukaisessa tulevaisuudessa mennä voittajaan kompuroimaan. Juuei. Enivei, 60/100 AVOHYL, aiheutti lähinnä minulle pahaa mieltä, että Leevi joutui selkeästi liian haastavaan tilanteeseen. 

Itse koesuorituksien jälkeen hengailtiin, painittiin ja leikittiin vielä hallissa. Mulle jäi kuin jäikin hyvä fiilis myös Leevin tekemisistä, sillä kehän ulkopuolella se teki ihan mitä vain! Tietenkään ei lohduta, että meillä on kehänauhojen sisäpuolella kamalan jänskää niinkuin tuomarikin kirjoitti kommenttiinsa ''koiraa jännititi kovin''. Meitä ei haasteet haittaa ja Leevi saakin hetken taas kypsytellä ja treenailla häiriöitä. Verrattuna ensimmäisiin kisoihin, joissa koira toimi kuin unelma -  on yksi selkeä ero. Leevistä on nyt pian kaksivuotiaana nuorena poikana kasvanut Mies, isolla ämmällä. Luja luotto siihen, että hormoonitilanne tässä rauhoittuu ja myöhemmin jopa poistuu. Yhdet näyttelyt pitäisi käydä (Harrastus H), jonka jälkeen katsellaan sitten tilannetta uudestaan.

Ruu sensijaan on hiomista vaille valmis mestariluokkalainen! Vielä vaan varmuutta oikelle puolelle ja we are good to go. Saapi nähdä milloin päästää korkkaamaan kuninkuusluokka ja miten kisaura siitä etenee. Nyt kuitenkin paaaaaaaaaaljon ihania treenitunteja edessä, kyllä tää harrastaminen ja rally-toko vaan on ♥