30.5.2012

11 vastausta

Ja taas on aika raapustaa seuraava haaste, jonka sain systeriltä, kiitos hänelle. Elikkä sääntöjen mukaan vastaan näihin 11 kysymykseen jonka edellinen bloggaaja on väsännyt, ja annan tämän eteenpäin, keksien itse uudet 11 kysymystä. Sääntöjä nyt kaihdan sen verran, että napsikaapa vaan samat kysymykset itsellenne. Systeri on kehitellyt niin loistavia kysymyksiä!

1. Millaisia blogeja luet ja miksi?
Luen suurimmaksi osaksi koirablogeja. On hauska seurata muitten edistystä, ja tutustua uusiin samanhenkisiin ihmisiin. Ennen kaikkea, aina voi oppia jotain uutta. 



2. Mikä on parasta kesässä?
Agia on helpompi harrastaa ilman lumia. Eikä näpitkään oo kokoajan jäässä. Uiminen ja auringonottaminen tietenkin, unohtamattakaan jäätelöä!

3. Jos olisit eläin, mikä eläin olisit ja miksi?
Tämäpä meni vaikeaksi, ehkä lintu. Lentäminen ois varmaan enemmän kuin siistiä.

4. Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?
Olen käynyt amiksen loppuun ja opiskelen koiranomiksi. Toivonmukaan minulla on toinen koira ja harrastan aktiivisesti edelleen. Asustelen luultavimmin Mellunmäessä tai Rajakylässä.

5. Mitä kadut tähän astisessa elämässäsi?
Kadun montakin asiaa. Eniten ehkä rakkaan ihmisen menettämistä, oman ajattelemattomuuden takia. Mutta ei siitä sen enempää.


6. Mitkä ovat elämäsi parhaita puolia?
Parhaita puolia, noh. Onhan mulla jo tuo parempi puolisko tarttunut mukaan. Tietenkin Ruffe, ja se että mulla on näin ihania ystäviä ja perhe. Mahdollisuus harrastaa ja iloita elämästä.

7. Jos voittaisit lotossa viisi miljoonaa, mitä tekisit rahoilla?
Huhhu, pistäisin säästöön. Ostaisin aikanaan omakotitalon. Luovuttaisin osan rahoista Hesylle tai muille koirataloille.

8. Mitä jos et bloggaisi nykyisestä aiheesta, mistä muusta voisit blogata?
Apua, en minä tiedä. Luultavasti en bloggaisi, ''minä''- aiheisia blogeja on aika tylsä kirjottaa.

9. Mitä muita harrastuksia olet kokeillut kuin nykyistäsi?
Trampoliini/teline voimistelu, Kick boxing, Toko, en kai muuta. En oo nuorempana halunnut harrastaa oikein mitään.


10. Mikä koirissa ärsyttää?
Hmm, no ehkä tällaiset arkiset asiat. Kuten ohi kulkevan kisun haukkuminen ikkunalla. Tai uusien lelujen tuhoaminen.

11. Mikä koirissa on parasta?
Kaikki. Se on se kokonaisuus, joka tekee niistä täydellisiä kumppaneita. Ystävyys ja seurallisuus. Karvaisuus ja pehmeys. Lojaalius ja ahkeruus. Itse pidän aktiivisista ja aikaan saavista koirista. En voisi kuvitella itselleni koiraa, jonka kanssa en voisi harrastaa. Ruffella on niin korkea motivaatio, etten kyllä rotua vaihda. Koirissa parasta on lämpö.

Haasteen lähetän näille blogeille,
Hanna&Lara

12 keppiä + video

Tiistaina oli perinteenmukaisesti vapaavuoro. Halli ammotti tyhjyyttään joten saatiin rauhassa rakennella rataa. Radalle koitin tunkea putki/puomi erotteluja. Ja mahdollisen valssin, jonka sain peräti kerran onnistumaan kävelyvauhdissa.

Jennistä oli kovasti apua radan rakentamisessa, ja se olikin valmis jo kymmenessä minuutissa. Tyrkkäsin sille vielä kameran käteen, ja loistavia kuvia/videota saatiin kasaan. Putki/puomi erottelu toimi vähän vaihtelevasti, kauheesti haluaa mennä puomille vaikka kuinka kiljuisin, että ''läpi!'' Kuten varmaan videostakin kuuluu.


Päivän ehdoton ykkösjuttu oli nuo onnistuneet kepit! Oon ihan kauheen tyytyväinen siihen, ettei tullut kertaakaan väärästä välistä pois. Nyt pitää vaan alkaa treenata irtoamisia ja sitä kättä pois. Kuutta keppiä ottettiin ilman käsiapuja onnistuneesti, en uskaltanu tonne kahdelletoista kepille vielä, jos vaikka ois erehtynyt. Hitaasti mutta varmasti! Ensi kerralla sitten juoksu askelia mukaan ja etäisyyttä lisää, tuskin samaan aikaan tosin.


Illalla suunnattiin Hartwal Areenalle kattelemaan Cesar Millanin Live showta. Oli kauhean silmiä avaava ja tyhjentävä seminaari. Poskiin sattuu edelleen, sai sen verran nauraa. Koomikoksikin se vois ryhtyä, samoin sen poika. Ihania koira esityksiä suomalaisilta naisilta. Suurkiitos Jennille seurasta, niin hallilla kuin areenallakin.

Ciao!

28.5.2012

Ikävänpuoleiset treenit

Tänään oli tosiaan treenit. Viime viikolla jätin väliin migreenin takia, joten sateesta huolimatta oli kiva palata kentille. Sää oli vaihtelevaa, mutta kuivina ei kuitenkaan pysytty. Pahempaakin oli tulossa.

Aloitettiin treenaamalla pareittain. Minulle karsiutui pariksi Petra koiransa Gimman kanssa. Mentiin ensin vuoroitellenharjoittelemaan pöytää ja rengasta. Pöydälle Ruffe osaa mennä niin hyvin ettei riemullarajaa. Odottaminen pöydällä melkein onnistuu, muutaman kerran varasti. Sitten vuorossa oli rengas, ja ai että. Ihan loistava ipana. Ei mennyt kertaakaan ohi vaan ainanätisti renkaan läpi. Sitten otettiin tämäsarjana, pöytä-rengas Ruffe muutamankerran koukkasi vielä renkaan vieressä lojuneelle A-esteelleja jäi seisomaan koske-käskystä. Taitava ipana.


Sitten vuorossa oli pituushyppy ja pussi. Pituus hyppyyn laitettiin nyt siis kaikki medien kolme palikkaa ja harjoiteltiin niillä. Tässä ei ongelmaa, kerran hitaammassa vauhdissa Petra huomasi, että Ruffe ponnasi vauhtia siitä viimeisestä pulikasta takatassullaan. Muuten tämä toimi virheettömästi. Seuraavaksi pussi, otin nämä kaksi estettä sarjassa, että saisin vähän vauhtia sinne pussille. Noh, Ruffe sujahti sinne ongelmitta. Muutaman kerran meni ohitse, tai ikäänkuin perääni. Otettiin pari onnistunutta toistoa ja sitten uuteen hommaan.

Meillä olikin vuorossa ohjauskuvion harjoittelua. Vetoja ja työntöjä. Työnnöt onnistu meillä loistavasti. Vedon Ruffe ymmärsi, mutta minä en. Aloin miettiä liikaa ja meni kaikki yrittämisen puolelle. Noh, saatiin yksi onnistunut kerta ja siihen jätettiin. Tämän jälkeen mentiin tasapainoilemaan valmentajan väkertämälle tasapainoilualustalle. Joka siis koostui isosta kivestä, jonka päällä oli vanerilevy. Ruffe melkeimpä tykkää sen liikkuvuudesta, pomppi aina innolla laudan päälle ja muksautteli sieltä alas vähän väliä. Haki 2on2off kontaktit tässäkin, ihan loistavaa.


Seuraavana oli vuorossa kepit. Treenattiin aivan normaalisti kuudella kepillä niinkun aijemminkin. Meni todella hyvin, kunnes... Samassa ryhmässä treenaava bordercollie uros lähti juoksemaan törkeetä vauhtia meitä kohti, ja hyökkäsi Ruffen kimppuun. Koirat kierivät maassa, borderi muristen ja haukkuen, Ruffe huutaen. Lopulta joku sai borderia kiinni pannasta ja sieppasin Ruffen pois paikalta. Verta ei näkynyt, eikä sen suurempia haavoja tullut. HSKH'n periaatteissahan mainitaan se, että agressiivisia koiria EI oteta kursseille mukaan, ja silti tällaista ikävää pääsee tapahtumaan. Kyseessä on nyt jo toinen borderi joka Ruffea on purrut. Tasan kaksi tappelua on toi munkin vekara joutunut siis kestämään. Todella ikävää jos tästä kehkeytyy ongelma.

Tunnin lopussa otettiin pientä radan pätkää, jota me ei kuitenkaan suoritettu loppuun asti. Otettiin osissa ja palkkailin sinne väliin, sillä Ruffe oli aivan liian hermostunut tehdäkseen mitään kunnolla. Rata sisälsi hyppyjä ja putken. Takaakierron ja irrottamisia. Ihan mukavasti meni ensimmäinen pätkä, sen jälkeen Ruffe alkoi vahtaamaan kyseistä borderia, eikä enää halunnut työskennellä. Ruffelle oli selvästi liikaa tuo kyseinen välikohtaus. Katsotaan, että miten tästä edetään. Huomenna mennään kuitenkin keräämään positiivisia kokemuksia hallilta, kun mennään ekaa kertaa treenailemaan, ihan yksin.

ps. Cesar Millanin Seminaariin huomenna !

27.5.2012

Mökkikausi avattu!

Viikonloppu hurahti käytiin Piian ja Sisun vierailulla. Vietettiinkin aikaa ulkona reilut 5 tuntia, kauhean nopeasti menee aika noitten epeleitten kanssa. Käytiin taas vähän heittämässä pelto lenkkiä ja voi jumpe. Vanhat lätäköt olikin jo kuivunut, mutta nytten nää kekkas että ojissakin voi rämpiä. Nauraa kyllä taas sai. Pojat loikkivat antiloopinnäköisinä kilpaa milloin missäkin rapakossa. Suihkussa taas hymy hyytyi. Pienen kuurauksen jälkeen pojat olivat kuitenkin siedettävän näköisiä, vaikka ei niitä sisälle laskettukkaan.


Otettiin pihalla taas agilityä. En edes jaksa ruveta piirtelemään niitä kaikkia ratapohjia, huhhu. Enimmäkseen otettiin irtoamisia ja odottamisia. Ruffen kanssa otettiin aika iisisti, johtuen lämmöstä ja no ehkä vähän hyttysistäkin. Sisu ja Piia treenasivat tosi ahkerasti ja saivatkin palkitsevia tuloksia, päivän päätteksi Sisu irtosi todella hyvin yhden pätkän ajan. Tämä olikin poikien lempipätkä suorassa linjassa olevat, hyppy-pussi-hyppy-hyppy-putki-hyppy-hyppy. Illan tullen lähtivät Piia ja Sisu kotia kohti, ja me paineltiin Ruffen kanssa pakkaamaan mökkeilyä varten ja pikimmiten nukkumaankin.

Lauantai aamuna käytiin poimimassa Sauli mukaan möksälle. Matka sujui yllättävän rauhallisesti, säästyttiin puklailuilta ja pahoinvoinnilta. Tästä kiitos mukana olleille kylmäkalleille, joita ängin Ruffen pehmukkeen alle.

Perille päästyämme asetuttiin taloksi, ja siivoamista olikin jonkin verran. Talven jäljiltä mökki oli aivan mullin mallin ja ötököitäkin oli kiitettävästi. 'Pienen' siivouksen jälkeen se oli kuitenkin edustus kunnossa ja suunnattiin järvelle rentoutumaan. Ruffe pääsikin siis ensimmäistä kertaa tänä vuonna järvelle. Tällä kertaa ei kuitenkaan niin iloisissa merkeissä. Jätin epähuomiossa pikkuselle kaulapannan päähän, ja jotenkin se sai uidessaan tassunsa sujautettua ketjun sekaan. Paniikissa se räpiköi takaisin rantaan kolmella jalalla sotkuten. Läksy opittu, ilman kaulapantaan aina veteen!


Ilta sujui grillaillessa ja tikkaa heittäessä mutkitta. Ruffe leikitettiin uupumiseen asti. Saulilla olisi vielä ollut kädessä voimaa heittää palloa vaikka tunnin verran, mutta Ruffe talsi sisälle nukkumaan. Pojat olivatkin leikkineet jo monet hetket päivän mittaan. Kaikki pallot, kepit ja frisbeet oli kaivettu leikkimökin kätköistä ja levitelty ympäri pihaa. Illan tullen paineltiin saunaan ja suorinta reittiä nukkumaan. Yö saatiin Ruffen osalta nukkua rauhassa, mutta hyttysillä taisi olla melkoiset pippalot meidän makkarissa. Siedettävästi nukuin kuitenkin.


Aamusella suunnattiin vielä uudemman kerran järvelle. Ihan vain sen takia, ettei viimeiseksi muistoksi jäisi noita kauhun hetkiä. Järvelle päästyämme, oli Ruffe jo selvästi unohtanut tapahtuneen. Itse voivottelin pitkän tovin, ennenkuin pääsin yli tapahtuneesta vahingosta. Tunnin verran sitten pulikoitiin tyytyväisenä lämpöisessä vedessä. Ehdottomana vesilelu suosikkina toimii Saulin veistämä keppihärpäke. Pian kuitenkin saapui kyyti, ja lähdettiin kotiin päin. Väsyneinä ja tyytyväisinä kuitataan täältä oman kodin lämmöstä ja painutaan unten maille.

Buonanotte!

22.5.2012

Kevyttä kertailua

Tänään suuntasin taas vakiovuorolle hallille. Nappasin mukaan Piian ja Sisun, pääsivät hekin vähän agilityn tuntumaan. Laitoin Piialle vähän ponnareita ja putkia joita saivat sitten treenailla lähetyksinä ja kutsuina yms. Tietysti autoin parhaani mukaan.



Siinä lomassa treenattiin Ruffen kanssa irtoamista, ja voi kuule. Sehän ampasee nätisti kun tarpeeksi kuuluvasti huutaa seuraavan esteen nimeltä. Putkiin irtosi enemmän kuin kivasti tänään. Ja pistinkin kolme koko pitkää putkea jonoon ja 'eteen' käskyllä pojan menemään, loistavalta näytti.

Otettiin muutaman kerran kontakti treeniä, joka sujui todella hyvin. Ruffe haki itse asennon kontaktille ja jäi tapittamaan mua. Tämä on yksi näistä hyvistä päivistä, huomenna se ei varmaan muista mitä ''koske'' tarkoittikaan. Kontakteissa on siis paljon työtä, niinhän on kaikilla muillakin aloittelevilla koirakoilla. Vielä enemmän treeniä meillä on kepeillä. Tänään kuitenkin tapahtui jotain ennen kuulumatonta. Ruffe pujotteli kepit tuijottamatta mun namikättä. Katsoi eteenpäin, vasta kun kepit loppuivat kääntyi ottamaan palkkansa. Taitava, en voi muuta sanoa. Ehkei olekkaan tarvetta kujakepeille. Pistän vaan kädet taskuun ja hyvä tulee!


Ei varmaan muuta kerrottavaa olekkaan tästä kerrasta. Lisää keppitreeniä kädet piilossa, lisää kontaktitreeniä ja varmuutta siivekkeiden kiertämiseen. Toivottavasti viikonloppuna päästäisin korkkaamaan mökkikausi. Olen jo pidempään odotellut sitä päivää kun lähdettäisiin mökille jillailemaan. Punkki asiat on hoidossa ja kyypakkaus ostettu. Lassella käytössä punkkipanta ja Ruffella Bayerin mössöt niskassa. Toivotaan siis hyvää säätä ja lauantaina suuntana Karjaa. Oi tätä autuutta.

Ciao!

20.5.2012

Sisu + Ruffe

Tänään saatiin nauttia Piian ja tämän uuden pennun Sisun seurasta. Piian tulessa meidän pihalle, pisti Ruffe pystyyn sellaisen mekkalan ettei olla aikaisemmin nähty. Molemmilla kävi mielessä, että no hienoo ne ei tuukkaan toimeen. Noh, toisin kuitenkin kävi. Hetikun Ruffe pääsi haistelemaan, se tykästyi Sisuun. 


Lähdetiinkin siis heittämään vähän lenkkiä poikien kanssa. Sisu on vasta 5kk, joten niissä rajoissa mentiin. Päästettiin pojat pellolle juoksentelemaan ja voi että ne juoksi. Kauhee meno oli päällä. Poikien juostessa eteemmällä, spottasin kyykäärmeen lämmittelemässä hiekkatiellä. En muista, että mitä huusin tai kelle huusin, mutta Piia alkoi pomppia ja juostiin pellolle turvaan koirien kanssa. Huhhu. Jollain ihmeen ilveellä Piia kuitenkin onnistui saamaan kuvan siitä veijarista saamaan, hyi kauhia.


 Pellonpuolelta pojat tietenkin löysivät mudan ilot. Voi herttinen sentään. Pojat juoksivat edestakaisin mudassa, pomppivat yli ja kaatuilivat ojaan milloin kumpikin. Hulvattoman näköistä se ainakin oli. Valkoisenpaimenkoiran omistajana Piia ei ehkä enää kotona nauranut. Noh, pääasia että pojilla oli hauskaa. 


Käytiin vielä uittamassa pojat hiukan puhtaamassa vedessä läheisillä hiekkakuopilla. Ruffe ei tykännyt ei sitten yhtään. Piti vähän töniä että sai sen sinne veteen, ja sittenkin se tuli mahdollisimaan lyhyttä reittiä pois sieltä. Oli kuitenkin suhteellisen lämmintä vettä, mitä nyt vähän uikutin että nilkat jäätyi, mutta ihan virkistävää se oli. Matka kotiin oli tuskaisen kuuma, perille kuitenkin päästiin. Pihalla kokeiltiin vielä ottaa vähän agia. Sisu on aivan luonnonlahjakkuus, en voi muuta sanoa. Oppi putkeen menemisen tuosta vaan, mahtava ipana. Agilitystä saadaan lisää kokemuksia, sillä nappaan Piian ja Sisun mukaan hallille treenailemaan ensi viikon puolella.

Buonanotte!

Ensimmäinen sijoittuminen

Otsikko kertoo jo paljon. Oltiin siis eilen agikisojen ja mätsäreitten jälkeen kisaamassa vielä Rally-tokossakin. Olin ilmoittanut Ruffen mölliluokkaan, sillä en uskonut sen tekevän koko rataa ilman namuja.


Rata vaikutti simppeliltä, ja niin se olikin. Nappasin radalle mukaan kaksi palasta kanaa ja siirryin lähtöruutuun. Tuomarina toimi Heikki Palosaari, hauska mies. Tuomari antoi lähtöluvan ja alettiin löntystelemään ympäri rataa. Maahan menossa ei tälläkertaa ollut ongelmaa, vaan Ruffe meni käskyn saatuaan heti mahalleen. Saksalainen täyskäännös pelotti, mutta ei se sitten mennytkään huonosti, ajattelin että menee taas remmit ja koirat ja kaikki solmuut ja näin edespäin. Pujottelu meni kuin menikin oikein (viimekisoissa menin pujottelun kyltin ohi väärältä puolelta). Kuten videosta näkyy Ruffe pomppasi aikalailla kasi kyltillä ja istahti miten sattuu. Loppu rata menikin kuin vettä vain.




Siirryttiin taas nurmikolle maleksimaan ja syömään. Katseltiin alokasluokan palkintojen jako, ja viimeiset mölliluokan suoritukset. Pian kuitenkin oli palkintojen jako.

Tavoitteeni oli saada enemmän pisteitä kuin viime kisoissa, eli yli 81p. Odoteltiin jännityksellä, että pääsinkö tavoitteeseeni. Tuomari pyysi kisaajat luokseen piste järjestyksessä, pienimmästä suurimpaan. Luokassamme oli 12 osallistujaa. Siinä vaiheessa, kun tuomari pyysi 88pisteillä viereisen naisen, ajattelin että ollaan missattu meidän lappu. Kolmanneksi sijoittunut pistettiin aloilleen ja samoin toiseksi. Katselin hölmistyneenä kun seisoin yksin rivissä ja tuomari hymyili leveästi pyytäen minut luokseen. Herran jestas, mehän voitettiin! Tuomari nauroi mun venähtäneelle naamalle tovin, ja sitten siirryttiin kuvattaviksi. 


Ohhoh, aikamoinen päivä. Pisteitä saatiin 98p! Virheitä tuli ensimmäiseltä kyltiltä -1p kun Ruffe nuuhki mun sääriä. Ja toinen virhepiste tuli vinosta asennosta siinä kasikyltillä -1p.Tuomari oli vielä pistänyt kommentteihin, että '' Todella taitavaa menoa, alokasluokkaan vaan!''. Aivan mahtava päivä! Ja mahtavat oli palkinnotkin. Saatiin toinen heijastin, kuppi, Royal Canin Junnu ruokaa, ruusuke tietenkin ja 20€ lahjakortti Pet Pointtiin. Eipä ole valittamista. Ensi kisoihin mennään samalla innolla, mutta tuskin uskaltaudun alokasluokkaan, se on aina niin Ruffen motivaatiosta kiinni.


Hannalle vielä suurkiitos kuskaamisesta ja kuvaamisesta. Ennen kaikkea kuitenkin seurasta.

Ciao!

19.5.2012

Agi aamu

Tänään suunnattiin Espoon Niittykumpuun kisaamaan. Oltiin kuin oltiinkin ajoissa paikalla ja kävin ilmoittamassa Ruffen Medimölleihin. Kello 11 pyörähti kisa käytiin ja minit aloittivan vauhdikkaasti. Medit alkoivat puoli 12 aikoihin. Otin meille kaksi starttia, numeroilla 203 ja 209. Viisi ratasuoritusta aikaa siis vaihtaa mukavasti lappuja ja juoda.


Pian tuli meidän vuoro ja kipitin radan varteen odotuspaikalle. Rata oli suhteellisen simppeli, mutta sillä sekunnilla kun astuin radalle, unohdin kaiken. Voi huhhu, nauratti videota katsoessa, että paljonko se koira pyörii, ja ihan vaan sen takia, että olin AINA väärällä puolella. Noh, meni kuitenkin huomattavasti paremmin kuin viime kisoissa. Täällä sai hylkäävästä virheestä 25vp, yleensä saa vain 10vp, mutta mikäs siinä. Noh, Ruffe otti kiellon toiselta esteeltä, joka siis oli pituushyppy. Seuraava ongelma tulikin A-estettä suorittaessa toiseen suuntaan. Pääsi livahtamaan ohi, ja juoksi A'n ali, siitä siis hyllyn verran virhepisteitä. JA kolmas moka, kun ohjasin sen ihan päin mäntyä hypylle, jonka eteen se pysähtyi pidemmäksi aikaa kuin pitäisi. Voin ihan vain hyvän mielen merkeissä laittaa meidän sähläyksestä videon tulemaan, nauru pidentää ikää! Hauskaa meillä kuitenkin oli. Tuloksena siis 35vp. Viimeksi tulokset lähentelivät sataa, ja Ruffe vaelteli kentällä reilut kaksi minuuttia, joten tämä meni hyvin! Ei haahuillut tai karannut, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus.

VIDEO LÖYTYY TÄSTÄ.

Toinen startti tuli kohdalle ja suuntasin taas radalle. Kuvittelin jo muistavani radan, mutta eipä kai sitten. Töppäsin samassa kohdassa kuin aijemmin, kielsi A'alla. Noh jatkettiin eteenpäin, mutta mitenkäs kävikään. Radan reunalla oli liian lähellä spanieli tyttönen. Oi niin ihana spanieli. Siitä kun oltiin tulossa ohi viimeiselle hypylle, Ruffe tepsutteli kylmän viileästi tyttösen luo josta se otettiin kiinni. Hain pojan syliin ja rata keskeytyi siihen. Haittaako tuo, olen sangen tyytyväinen edellisen radan käytökseen, joten ei pidä valittaa turhista. Pian tuomari pyysikin naista koirineen siirtymään kauemmas.

Turhautumisen sijaa, tänään oli hauska kisata agissa. Tietenkään me ei sijoituttu, mutta hauskaa oli. Hannalle kiitokset videosta, tästä saan hyvät naurut päivittäin!

Ciao!

Mini mätsärit

Agi kisan jälkeen suunnattiin mätsärikehälle. Ilmoitun Ruffen pieniin aikuisiin. Käytiin tässä välissä pyörimässä Pet Pointissa. Tällä kertaa ostin jotain itselleni. Nimittän avaimenperän, olen ettinyt fiksua avaimenperää noihin hallin avaimiin ja tadaa, nyt on sitten loistava nippu.


 Mätsärit pyörähtivät käyntiin yhden aikaan ja oltiin heti toisessa kehässä. Saatiin pariksi viime kisoista tuttu Länsigöötänmaanpystykorva Rilla. Seisotettiin koirat, jonka jälkeen tehtiin yksi lenkki yhdessä. Sitten sainkin nostaa Ruffen pöydälle. Esiintyi aluksi todella edukseen, kunnes alkoi vähän ujostella tuomarin kopelointia. Tuomari oli todella mukava, jutteli koirille kauheasti ja lässytti minkä ehti. Tuomari toimi siis Noora Jyly. Tämän jälkeen odoteltiin kun Rilla oli pöydällä. Molemmat koirakot tekivät yksittäisesti kolmiot. Tässä Ruffe jopa oli todella edukseen, pitkää mataa askelta ja häntäkin pysyi alhaalla. Tehtiin vielä yhdessä kaksi ympyrää ja seisotettiin koirat tuomarin eteen. Hetken mietinnän jälkeen tuomari antoi meille sinisen nauhan. 


Mussuteltiin Kinder Buoenoita ja odoteltiin sinisten kehän alkua. Punaisten kehä oli nimittäin ensin. Eipä kyllä tarvinnut kauaa odotella. Pienissä aikuisissa oli KUUSI osallistujaa. Jo on aikoihin eletty, tämä tarkoitti sitä että sinistenkehässä oli kolme koiraa. Noh eipä tuo haitannut! Näin pienissä mätsäreissä en olekaan vielä koskaan käynyt. Huhhu. Noh, siirrytiin kehään ja tehtiin ryhmänä kaksi ympyrää koirien kanssa. Sitten juoksutin Ruffen edestakaisin spanieli neidin kanssa, ja sitten toisenkin koirakon kanssa. Tuomari mietti miettimistään, kunnes sijoitti meidät toisiksi. Jii! Helppo sijoitus, kun oli niin vähän koiria. Mutta eipä ole valittamista, kerrankin tilava sinisten kehä. Siinä sitten poseerailtiin hetki ja siirryttiin varjoon tutkimaan palkintoja. 



Palkinto kassista löytyikin siis heijastin, pieni pussi junnu nappuloita, pelikortit ja Royal Caninin sponssaushihna. Tälle keksinkin heti käyttöä, sillä Tarvitsin treeneihin lyhyen hihnan, johon voin laittaa Ruffen kiinni odotus ajaksi. Loistavaa, ihan loistavaa.


Ciao!

Tuulessa ja tuiskussa

Tänään oli siis poikkeuksellisesti perjantai-treenit. Kuuden hengen porukkamme olikin kutistunut kolmeen, ilmeisesti flunssan takia. Joten ei otettu huimia askelia eteenpäin, vaan treenattiin jo opittua syvemmälle noitten kalloihin.
Tehtiin (ylläri ylläri) taas pisteitä ja vuoroteltiin niissä. Ensiksi olin treenaamassa rengasta. Ja tällä kertaa ihan oikealla renkaalla! Rengas oli 'pentuystävävällinen' tai miten sen haluaa ilmaista 'palapelirengas'. Siis jakautui kahteen osaan jos Ruffe siihen osui. Näin ei kuitenkaan käynyt. Ruffe liiteli renkaan läpi. Joten korotin sen melkein medien korkeuteen ja nätisti näytti menevän. Otettiin tätä lähetyksenä ja kuljetuksena. Kuljetuksena pääsi kerran sujahtamaan renkaan ohi, pidikkeiden ja renkaan välistä. Tehtiin heti korjaus eikä yrittänyt uudestaan.

Sitten päästiin treenaamaan vähän keppejä. Otettiin taas vain kuutta keppiä. Valkun kanssa juteltiin siitä, kuinka se menee kepit liian kiinni mussa. Tällä menolla siis ei itsenäisiä keppejä tule. Joten koitettiin ottaa sitä targetille, että katsois eteenpäin, eikä mua. Kokeiltiin tätä myös vinokepeillä. Noh, parempaan suuntaan se meni. Mutta juteltiin siitä, että otettaisiinko kujat käyttöön vaiko eikö. Ei päästy vielä päätökseen siitä, mutten treenaa keppejä ennen ensi treenejä, niin en vahvista sitä kädessä kiikkumista ollenkaan.

Sitten tsekkailtiinkin kontakteja. Treenattiin taas maahan asetetulla puomin pätkällä, kunnes siirryttiin 'vauvaesteille'. Tämä oli siis tuplasti leveämpi puomi, joka oli muutaman sentin matalampikin. Koira piti kiepauttaa puomin alastulolle, ja jättää seisomaan kontaktille, no problem.

Tietysti lopussa treenailtiin vähän hyppytekniikkaa. Viiden hypyn vino sarja, oikealle ja vasemmalle. Tämä sujui täysin ongelmitta, lähetyksenä, kutsuna ja kuljetuksena. Liitettiin tähän vielä radan pätkää, u-putki - hyppy - hyppy. Ruffella oli keskittyminen hiukan hukassa, mutta alkoi kuuntelemaan kun otin namien sijaan lelun esiin. Yllättävää sinänsä, toi on kuitenkin aika hulluna kaikkeen ruokaan.

Loppuun otettiin vielä ympyrän muotoinen hyppy tsydeemi. Eli neljä hyppyä olivat sijoitettu ympyrämäisesti. Ja mun oli tarkotus ohjata koiraa ympyrän sisältä mahdollisimman vähän liikkuen. Ei meinannut aluksi irrota, ja piti tyrkätä esteelle, mutta hetken kuluttua kykenin seisomaan liki paikallani Ruffen tehdessä työtä. Mahtava ipana!

Huomenna onkin sitten agi ja rally kisat Espoossa. Saatetaan piipahtaa vielä mätsäreissäkin, saas nähdä.

Ciao!

15.5.2012

Karvakasoja hallilla

Tiistaina oltiin treenailemassa hallilla, ensimmäisen vakiovuoron merkeissä. Kesäksi meidän (ojangon) halli on jaettu kahteen osaan. Tilaa on siis ihan tajuttomasti. Yksi rata vie kolmasosan tilasta joka on käytettävissä. Huimaa.

Päästiin kun päästiinkin ajoissa hallille, vaikka koulukiireet tuleekin vähän päällekäin. Elvis ja Jenni tuli mukaan tällä kertaa. Elvikselle tämä oli eka kerta hallilla, muttei näyttänyt kauheesti kiinnostavan. Laitettiin rataa kuntoon ja lämpättiin koirat. Jäi viime kisoista hampaankoloon meidän ylenpalttisesti surkein suoritus ikinä, joten rakensi kisa rataa lähentelevän radan. Tietenkään tässä ei ollut ongelmaa. Liiteli radalla kuin jääprinsessa konsanaan.


Treenattiin myös kuutta keppiä aika ahkerasti. Otettiin toistoja eripuolilta, mutta oli keskittyminen hiukan hakusessa. Joten otetttiin hetki seuraamisia ja istumisia odotteluineen. Jonka jälkeen koitettiin keppejä uudestaan. Menestys, kuusi keppiä taas juosten. JES.

Puomin kanssa treenattiin 2on2off kontakteja oikein urakalla. Osaa jäädä jo tosi nätisti aloilleen, kun huudan että ''koske''. Irtoaa myös nykyään paremmin ihan jokaiselle esteelle. Johtuu todellakin meidän agikurssista. Ollaan saatu niin hyviä vinkkejä, ja irtoamista harjoitellaan joka kerta, ihan mahtavaa.


Ensi treenit ovatkin sitten perjantaina ja lauantaina on rally-toko kisat, agility möllit ja mätsärit. EKK'n 35v juhlassa siis ollaan pyörimässä. Mukaan temmataan Piia ja tämän uusi pentu Sisu. Ihan mahtavaa.

Buonanotte!

14.5.2012

Loistavat treenit

Elikkäs. Tänään oli tavallisesti treenit ja saavuikin paikalle ajoissa. Heitettiin pientä lenkkiä, kunnes valkku tuli jo paikalle. Tämän päivän saarna sisältä oikean ohjauksen saloja ja kontaktien vaaroja. Käskyksi tuli pitää treeni päiväkirjaa.

Alotettiin tekemään taas erillaisia pisteitä. Ensimmäisenä me mentiin treenaamaan keppejä. Muut opettelee nyt sitä 2x2 taktiikkaa vielä kahdella. Muttakun me ollaan opeteltu jo, niin päästään aina välillä irrottelemaan. Menikin yllättävän hyvin. Kuutta keppiä vauhdin kanssa! Otin liian monta toistoa koska alkoi kyllästyttämään jossain vaiheessa. Viereisen kentä kisat myös vaikuttivat asiaan. Otettiin siis vielä uudestaan ja siinä samassa kun Ruffe teki oikein, tuli iso palkka ja lähtö vesikupille.

Toisena tehtävänä meillä oli U-putkeen lähetys. Koitin tätä tehdä 'kuolleelle' lelulle ja onnistui loistavasti. Ruffe alkaa olla niin putki hullu ettei pidä treenata liikaa. Sitten käytiinkin harjoittelemassa pöytää ja pussia. Näissä ei mitään uutta. Pussiin menee jo innolla ja pöytäkin tuntuu mieluisalta, istuu vaan aina välittömästi alas, kun siihen pöydälle pääsee. Sitten otettiin nämä kaksi ratana. Ensin pöytä sitten pussi. Lähetyksenä, kutsuna ja kuljettamalla. Sujui oikein hyvin. Lähetyksenä ei mennyt yhtä hyvin, sillä epeli ei pöydältä lähtenytkään vapautuskäskyllä. Jäi vaan päällistelemään että ''nyt vai?''. Onneksi pöytä on aika harvinainen este.

Kolmantena juttuna meillä oli edessä hyppytekniikkaa ja kuljetusta. hyppy-hyppy-hyppy. Suorassa linjassa. Eipä paljon ohjauksia tarvittu, kun Ruffe oli jo menossa. Tämäkin siis lähetyksenä, kutsuna ja kuljettamalla. Molemmin puolin tietenkin. Koska kaikilla meni hyvin, Elina kyhäsi meille radanpätkän jota päästiin kokeilemaan, molempiin suuntiin. Vedettiin Ruffen kanssa nollaa kehiin. Toisella kerralla varasti lähdön, mutta muuten meni täydellisesti! Kuten kuvasta näkyy, oli todella helppo pätkä, ja tarkotuksena olikin saada vauhtia virheettömästi. 


Tunnin lopuksi otettiin vielä kontaktien harjoittelua. Puomille kiipeämis osuudet otettiin irti ja asetettiin maahan. Tarkoitus oli saada koira jäämään 2on2off taktiikalla kontaktille kosketusalustaa käyttäen. Sepä meni loistavasti. Ruffe juoksi alustalle aina innolla ja jäi tököttämään paikoilleen kunnes sai vapautuskäskyn. Ihan loistava poika. Huomenna onkin sitten vapari hallilla ja nappaan Jennin&Elviksen mukaani treenailemaan, tulee oleen hauskaa! Kauhean kuvattomia aina nämä treeni postaukset, mutta ei siellä jää aikaa valokuvailuun. Toivottavasti jaksatte lukea!

Ciao!

13.5.2012

Kotia kohti

Yö saatiin yllättävää kyllä, nukkua rauhassa. Ruffe heräili vasta kahdeksan aikaa, ja sillonkin odotti ulos pääsyä haukkumatta. Loisto kakara. Itsellä kun nälkä ei ollut, jätin hotelli aamupalan väliin (pekonista huolimatta) ja suuntasin aamulenkille. Käytiin taas kaisaniemen puistoa läpi ja treenailtiin Rally-tokoa ja luokse tuloja häiriön alla. Vanhempi pariskunta otti meistä kuviakin, kun oltiin kuulemma niin suloisia. 



Aamupalalle päästiin vasta 11 aikaa, kun suunnattiin terassikahvila Pirittaan. Tämä on siis meilkein aina, ollut koiraystävällinen paikka. Joten koirille oli vettä tarjolla ja niin edespäin. Istuttiin terassilla oma aikamme, Ruffe juoden vettä, itse taas kaakaota. Ennen aamupalalle tuloa käytiin koirapuistossa kääntymässä. Sielläpä olikin sutinaa. Paikalla oli Suursnautseri ja puudeli. Pian meidän jälkeen paikalle saapui joku spanieli ja afgaaninvinttikoira. Siinä sitten kaikki painivat sydämmensä kyllyydestä. Kyllä tuo aurinko hidastaa jokinverran tuota tahtia, sillä tuntuu olevan sen verran karvaa, että kuumahan siinä tulee. 



Hotellille päin kävellessä törmättiin vielä portugalin podengo herraan ja tiibetinspanieli pentuun. Oli Ruffella ihmeteltävää, kun sai kaikkia moikata. Yhtäkään ärisevää tapausta ei tullut vastaan tällä reissulla. Joten Ruffe nautti olostaan. Kello 12 käytiin kuittaamassa itsemme ulos hotellista ja suunnattiinkin bussikselle. Josta päädyttiin systerille, joka vei meidät kotiin turvallisesti.



Kaiken kaikkiaan oli todella kiva reissu! Ruffe osasi yllättää monella tavalla. Ääniherkästä koirasta on tullut itsevarmempi. Metrojen suhina tai tuulikaappien puhina ei enää säikäytä. Remmi löysällä käveltiin ihan keskustassakin, kuono ylhäällä ja häntä heiluen. Hissit eivät olekkaan niin kamalia, vaan oikeastaan aika kiinnostavia. Automaattiovetkin tuntuivat siedettäviltä. Huimia askelia eteenpäin. Ujosta pojasta on siis tullut pesunkestävä citypoika. Lisää tämmöisiä kokemuksia!

Huomenna onkin sitten jo treenit, odotetaan innolla, että mitä huomenna treenaillaan. Puhetta oli kontaktien opettamisesta, jos kaikkien koirat osaavat irrota kosketusalustalta vapautuskäskyllä. Toivotaan siis parasta.

Ciao!

12.5.2012

Hotell Arthur

Ruffe onkin oikea citypoika! Tultiin bussilla Puotilaan ja siitä metrolla keskustaan. Käytiin hakemassa mulle uusi bussikortti, kun vanhan olin onnistunut hukkaamaan. Joku ihana ihminen oli sen kuitenkin palauttanut! Ruffe laskettiin HSL'in toimistoon hymyssä suin sisään ja taisi saada muutamat kehutkin nätistä käytöksestään.


Siirryttiin hotellille ja Ruffe valtasikin heti ikkunanpuoleisen sängyn itselleen. Huone oli ihan okei. Hotel Arthur'ille on myönnetty dogiasta 'hyväksi haukuttu' palkinto. Ja näin se kyllä onkin. Koko henkilökunta oli kohteliasta ja koiraystävällistä. Huoneessa oli ajateltu koiran tarpeita ja sijoitus oli viimeisessä sopukassa, ettei koira häiritse muita, tai muitten äänet koiraa. Joten olin hyvin tyytyväinen siihen. Huone sijaitsi siis kuudennessa kerroksessa, joten saatiin hissitreeniä riittämiin. Hetken tutustumisen jälkeen, käytiin hakemassa lounaaksi vähän kebabbia ja lenkkeiltiin reilut 5km Töölöönlahden ympäri. Käytiin matkalla koirapuistossa, jossa olikin perunkarvatonkoira Renttu. Renttu oli Ruffea muutaman kuukauden vanhempi, joten leikki sujui kuin vettä vaan. Pojat riehuivatkin aika tovin, oltaisko siinä melkeen 45 minuuttia oltu.


 Tämän jälkeen suunnattiin vähän ostoksille (yllättäen). Mulla on pidempään ollut hakusessa kunnollinen heijastinliivi. No nyt vihdoin löysin! Kyseessä on Hurtan Lifeguard Polar-liivi. Tällä kertaa keltaisena, ois ollut kans oransseja tai pinkkejä. Mutta tämä nyt oli musta näkyvimmän olonen. Heijastimet sivuilla ja edessäkin on yksi pienempi. Vetoketjulla suljettava ja nepparikin löytyy varmistukseksi. Ei tosiaan liu'u pois päältä! Istuu Ruffelle kuin nakutettu ja näin ollen on hintansa veroinen. Tämä siis Foorumin Mustista&Mirristä, kokoa M, 39,90€


Illemmalla lähdettiin systerin kanssa minilenkille ja sitten syömään. Löydettiin ravintola johon sai Ruffekin tulla mukaan. Ruffe istui hiljaisesti koko ruokailun ajan, ja tietenkin sai osansa pihvistä. Loppu ilta meni hotellilla chillaillessa ja kaisaniemen puistoa kierrellessä. Ehdittiin vähän rally-tokoakin treenata. Häiriötekijöitä ainakin riitti! Huomenna se oiskin sitte lähtö kotiappäin.

Buonanotte!

11.5.2012

keppejä ja kuvia

Huhhu. Mielenkiintoinen viikko on ollut. Poikakaveri korjasi koneen muutama päivä takaperin, ja onkin toiminut kuin unelma. Joka tapauksessa, Maanantain treeneistä olikin jo puhetta. Keskiviikkona mulla oli haastattelut sinne Helpaan. Ja pääsinkin sieltä aikaisin kotiin viihdyttämään pirpanaa. Tullessani kotiin tsekkasin postit ja tadaa. Mun valokuvat ifolorista oli tullut. Niitä oli taas muutama, näppärä tyttönä laskeskelin, että kuvia oli 105 kappaletta. Eli albumiin saatiin vähän lisää täytettä.


 Ollaan koko tämä viikko treenattu, erityisesti keppejä. Eilen sain ensimmäistä kertaa ikinä Ruffen menemään kaikki 12 keppiä puhtaasti! Ihan loistavaa. Ravissa mentiin ja loppua kohti aina tahti nousi, tosi hienoa. Ollaan kuitenkin vahvistettu koko ajan keppejä ja tehty tohon pihalle erinlaisia radan pätkiä jolla ollaan saatu vauhtia keppeihin. 

Ollaan siis otettu kyseistä rataa erisuunnista, ja muutamialla erillaisialla variaatioilla, mutta esteet ovat pysyneet kohdillaan. Keppejä meillä oli vaihdellen kuusi tai kahdeksan. Viimeisellä kerralla kymmenen. A-esteen alastulossa oli käytössä kosketusalusta, johon Ruffe jäikin useimmiten itse seisomaan. Muutamat kerrat varasti ja haukkui turhaantuneena. Otin siis ohjat takaisin omiin käsiini ja rääkyin vieressä huutaen '' koske '' aina kontaktin kohdalla. Hetken päästä Ruffe jäi taas nätisti itsekseen odottelemaan vapautuskäskyä. 


Tänään on ollut treenivapaa päivä, sillä mulla on ollut pientä nuhaa havaittavissa. Huomenna ollaan kuitenkin menossa keskustaan vähän tutustumaan Hotel Arthuriin, jee! Ruffen ensimmäinen kerta hotelissa. Saas nähdä miten sujuu. Ja hotellissa siis siksi, että en koiran takia voi mennä tapaamaan isää viroon, joten vietetään viikonloppu täällä suomen puolella. Välillä näinkinpäin siis. Saas nähdä mitä tulee.

Ciao!

10.5.2012

Hyvän mielen haaste

Saatiin jälleen kerran haaste! Tällä kertaa Sannan ja Taavin blogista. Ihan näin vaan randomina faktana, Taavi on Ruffen velipuoli. Molemmilla on isänä tuo komia Hugo. (Lundecock's Happy Talk). Joka tapauksessa, noudatetaan ohjeita ja kerrotaan 10 ilonaihetta. Ja annamme tämän eteenpäin neljälle blogille.

Valokuvaus, on aina yhtä ihanaa ottaa kamera käteen ja kuvailla, milloin mitäkin. Muotokuvista taidekuviin. Kaikista ihaninta kuitenkin on kuvata eläviä kohteita, mieluiten tollaisia pörröisiä. 


Juokseminen, se tunne hyvän lenkin jälkeen on aivan mahtava. Vaikkei aina jaksaisikaan lähteä juoksemaan, on se sen arvoista, kun kuitenkin tyrkkää itsensä ovesta ulos.

Ruoka, todella hyvin tehty ruoka saa aina hymyn huulille. Varsinkin koulun jälkeen nälänhätää kärsivänä, arvostan suuresti tuhtia ruokaa. Oij oi.

Agility, tulee aina ihan kauheen siisti fiilis, kun saa esimerkiksi vaikean radan läpi. Tai saa Ruffen ymmärtämään uuden asian. Tosin ilman näitäkin seikkoja, agility on ihanaa.


Lasse, aamuisin on aina yhtä ihanaa huomata, etten olekaan ainoa koomassa oleva. Tuo kankea pieni karvakasa piristää aina olemuksellaan. Eihän sen kanssa kauheasti enää voi tehdä mitään. Mutta se tekemättömyys on se juttu. Leffojen katselu Lassen kanssa on loistavaa ajanvietettä. 


Ruffe, no tietenkin. Ruffen kanssa on ihana touhuta ja viettää aikaa. Mutta myös ihana vaan olla. Keskellä yötäkin jaksaa huvittaa, kun toinen tulee nuolemaan naamaa ja kerjäämään rapsuja. Se vaan on ihana, kaikkina kellon aikoina.

Ystävät, millä ilveellä ratkoisin kaikki mun ongelmat, jos mulla ei olis näin ihania ystäviä. Oon vaan todella onnellinen, että ollaan tutustuttu.


H
SKH, on todella ilo ja kunnia olla HSKH'n jäsen. Kaikkine kenttineen ja halleineen, sekä uskomattomine ulkoilu mahdollisuuksineen, se on paras mahdollinen paikka meille. Mukavien ihmisten rinnalla, on hyvä työskennellä.

Kengät, kenkiä taitaa löytyä yli 20 paria. Osa korollisia, osa converseja. Innostun aina vähän liikaa. Vielä pitäisi löytää uudet korot kesäloman alkua varten! 

Hanna, maailman paras isosisko. Vaikka ollaankin kuin yö ja päivä, meitä yhdistää valokuvaus ja muutamat muutkin asiat. Vaikken heppatyttö olekkaan, (saati osaa ratsastaa) on aina kiva mennä Hannan kanssa tallille pyörimään. 


Blogi, tykkään ihan kauheesti rustata asioita ylös tänne blogin suuntaan. On mukava jakaa, mutta ennen kaikkea katsoa omaa edistystä. Muistot pysyvät paremmin tallessa, kun ne kirjoittaa (tai kuvaa) ylös.

Siinä olikin meidän 10 ilonaihetta ja annamme tämän haasteen eteenpäin näille blogeille.


Ciao!

8.5.2012

Vauhti päällä

Tänään aloteltiin treenaamaan vaikka mitä uutta tai vähemmän uutta. Aloteltiin taas ajoissa ja pistettiin pieni radan pätkä pystyyn. Hyppy, putki, hyppy. Suorassa linjassa, jota sitten aloteltiin treenaamaan takaisinketjutuksena namikipon kera. Ruffe ei erehtynyt kertaakaan, vaan teki aina työtä käskettyä, tosi upealla vauhdilla! Ainoa hairahdus kävi kun se pääsi livahtamaan putkeen ilman käskyä. Höpsö kun on.

Tämän jälkeen tehtiin tehtäväpisteitä ympäri kenttää. Ensimmäisenä meillä oli pussin harjoittelu. Noh, Ruffehan tämän jo osaa, joten otettiin sitä namikipon kanssa erillaisita lähtökuopista ja kulmista. Tämä sujui meilkein virheittä, kerran varasti lähdön ja toisella juoksi esteen ohi, mussuttaen tyytyväisenä nakkinsa kipostaan.

Seuraava piste meillä, oli pöydän harjoittelu. Tämä olikin Ruffelle täysin uusi asia. Asetettiin namikippo pöydälle ja annoin Ruffelle vapautuskäskyn ja sen jälkeen uutena käskynä ''pöytä''. Hoksasi heti homman, vaikkei siellä pöydällä oikein viihtynytkään aluksi. Treenattiin siis paikallaanoloa, viisi sekunttia pöydällä, aina välillä palkaten ja näin edespäin. Alkoi sujua ja oppi odottamaan paikallaan kunnes saisi vapautuskäskynsä. Taitava kakara!

Kolmas piste, olikin renkaan alkeellista harjoittelua. Tätä tehtiin pareittain. Niin, että toinen piti hulahula vannetta paikallaan (ensin maassa kiinni) ja toinen treenasi namikupin kanssa renkaan läpi menoa. Rengasta nostettiin pikku hiljaa ja namikupin etäisyyttä lisättiin. Tätä ollaan treenattu pentukurssista lähtien, joten Ruffe oli loistava. Vähän liian vauhdikkaasti välillä meni, kun kuppi lenteli vähän minne sattui.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä, me mentiin treenaamaan keppejä. Tarkoitus oli aloittaa keppien treenaaminen 2x2 järjestelmällä. Ja muut aloittivatkin kahdella kepillä treenaamisen. Ruffen kanssa ollaan treenattu tosi ahkerasti ja tajusin vasta, etten ole siitä blogannutkaan. Ruffe menee kuutta keppiä jo todella vauhdikkasta, kahdeksaa vähän laiskemmin, ja kymmentä hiukan epävarmasti. Mutta tänään siis treenattiin kuudella kepillä todella hyvin tuloksin!

Loppuun otettiin vielä kokoomista viidellä hypyllä ja kosketusalustojen käyttöä. Se menikin tavallaan hyvin. Kaksi tassua aina alustalla ja katse mussa. Mutta vapautuskäskyllä ei sieltä treeneissa lähtenyt. Hassu tapaus, sitten alkoi tarjoamaan muuta käytöstä, kuten ''touch'' käskyä, eli takatassut alustalla, voivoi. Oli siinä vähän nauramista sitten. Kotiläksyksi siis vapautuskäskyn treenaamista noilta alustoilta. Ja paikalla oloa häiriötekijöiden alla, eli Ruffe ei saisi hievahtaakkaan, vaikka mikä olisi. Ja tulla luokse vapautuskäskyllä, yms.


 Ensi treenit ovatkin sitten maanantaina. Ois huomenna ollut vapari hallille, mutta tulikin muita menoja, pitää nimittäin käydä tekemässä haastattelu ravintoloitsijasta Helpan pääsykoetta varten, muita ennakkotehtäviä ei ollutkaan, joten enköhän pärjää? Keskiviikkona (ylihuomenna), pitäisikin käydä Helpassa haastattelussa ja toivoa sormet ristissä, että pääsen sisään. Nyt voisin kuitenkin alkaa mennä tutimaan.

Buonanotte!

4.5.2012

7 faktaa



Saatiin tämä tunnustus Hannan ja Laran blogista. Hieno blogi onkin. Kiitetään ja kumarretaan, sekä kerrotaan 7 faktaa meistä.

Olen 16-vuotias tyttö. Asustelen pääkaupunki seudulla ja seuraava etappi mulle on amikseen meno. Muutin tänne Sipooseen noin 8 vuotta sitten Espoosta. Tänne tullessa meillä olikin vanhempi kissamme Pipsa ja vanhempi koiramme Lasse, samana vuonna kuvioihin astui kollikissa Niilo.

© Hanna
Kesällä ollaan menossa viikon pituiselle koiramaiselle suomenkiertueelle. Kierellään erillaisia vuokramökkejä (mieluiten järvien rannalla), ja nautitaan kesästä. Jos te jotkut niin ihanaisten shelttienne omistajat asustelette jossain meidän kohteiden lähellä, niin otetaan ihmeessä shelttimiitti!

Mun kanssa saman katon alla asustaa nykyään, äiti ja tämän uusi aviomies lapsineen. Eli siis oman siskoni lisäksi mulla on puolisisko ja veli. Lemmikkeinä tällä hetkellä on tosiaan Ruffen lisäksi Lasse ja Pipsa. Nuorempi kollikisu muutti systerille huonon näkönsä takia vuoden alussa. Isäni asustelee Eestissä uuden vaimonsa kanssa, sieltä kodista löytyykin sitten läjä kääpiökaneja, vaikka koira heillä onkin toiveissa.

Ennen Ruffea mulla on ollut vaikka mitä koirankorvikkeita. Aluksi sain tyytyä terraario eläimiin, parhaimmillaan siis todella ällöttäviin etaniin tai ties mihin sirkkoihin, hyi! Tämän jälkeen koittikin häkki eläintein aika, ja sain itselleni synttärilahjaksi luppakorvakaniinin Carloksen. Sydänvian takia, puputti kuitenkin kuoli vajaan kahden vuoden iässä. Onni onnettomuudessa oli se, että olin vihdoin valmis ottamaan koiran, näin ollen Ruffe on siis esikoiseni.

© Aino
Ruoka on lähellä sydäntä monellakin tapaa. Kokkailen joka päivä ja kokeilen uusia reseptejä, leivonkin aina välillä. Ennen kaikkea kuitenkin tehdään Ruffen kanssa meidän lempparia: makaroonia ja jauhelihaa. Ai että, Ruffe saa aina syödä jämät sillä tekosyyllä, että ''no vain tämän kerran.'' 

Haukkuminen on Ruffen ainoa 'käytösongelma'. Tiesin shelttiä ottaessani, että ne ovat haukkuherkkä rotu. Pentu haukkuminen saatiin kuriin nopeasti, ja onkin vähentänyt haukkumistaan iän myötä. Ongelmana on kuitenkin se, että Ruffen aamut alkavat 5.30, tasan. Jos en ole kotona, saavat porukat herätä viimeistään 4 aikaa Ruffen haukkumiseen.

© Aino
Rakastan valokuvaamista. Näin ollen ostin aikoinaan itselleni järjestelmäkameran ja kuvia onkin sadellut koko ajan. Käyn usein vain kuvaamassa kavereiden kanssa (tai yksin) pitkin helsinkiä tai muuta paikalle osuvaa kaupunkia. Porvoon vanha kaupunki onkin hyvä kohde. Virossa ollessani kamera ei kyllä lepää hetkeäkään. Eniten kuvi kuitenkin löytyy tietenkin Ruffesta.

Tässä taisivatkin olla kaikki meidän faktat. Jos jäi jokin mieltä painamaan tai vain muuten haluatte tietää jotain tarkemmin, kyselkää ihmeessä. Versatile Blogger Awardin voitte te kaikki ihanat lukiamme poimia itsellenne, olette sen ansainneet!

Ciao!

Onnistunutta agia

Eilen oli tosiaan meidän ryhmän treenit, taas poikkeuksellisesti perjantaina. Oltiin paikalla varttia ennen treenejä, jotta saisin tota lämpättyä. Hölkkäiltiin kunnes kello tulikin puoli kahdeksan. Elina ei kuitenkaan ilmaantunut paikalle, joten hölkäiltiin hieman lisää. Pian tuli soitto ohjeistuksineen, Elina oli jäänyt johonkin ruuhkasumaan kiinni, joten aloiteltiin ilman valkkua.

Ensimmäiseksi lähdettiin kokeilemaan miten noi koirat osaa sit vapautuskäskyään, meillä se on ''mene''. Ensin yhden aidan takaa, sitten toisen, kolmannen, neljännen ja lopuksi viidennen. Ei stiblunnut kertaakaan (tätä on tehty ennenkin), ei edes varastanut vikalla esteellä. Tyytyväinen siis tähän, ja irtosi hienosti namikipollekin. Välillä pitää kahdesti sanoa, kun se jää toljottamaan, että ''ai ny vai?'' ja vasta sittten lähtee. Se on tuo shelttien tajuton kontakti, siis aina pitää silmiin tuijottaa, ennenkun menee ja tekee jotain. 

Toisena juttuna, meillä oli ottaa putken namikipolle lähetyksenä. Noh, Ruffehan tästä innostui. On muutenkin niin putki hullu otus, että huhhuh. Otettiin ensin lyhyempi putki, sitten pidempi ja vielä pidempi. Sitten otettiin nämä kaikki yhdessä putkien välillä oli n.2 metriä väliä, ellei enemmän. Lähdettiin pisimmästä, ensimmäisen meni, toisenkin ja kolmannella jäi odottelemaan mua, kun löntystin liian hitaasti takana. Voivoi. No otettiin uudestaan ja meni niinkuin pitikin. Jee!


Tunnin lopuksi, otettiin pientä puuha rataa. Se siis koostui pituushypyn rajakepeistä, penkistä, pahvilaatikosta ja bonnareista. Elikkä 'pujottelu' rajakeppien välistä, hyppy penkille, etutassut pahvilaatikolle, takatassut pahvilaatikolle, ravailu bonnareitten lävitse ja sitten radan lopussa oli tietenkin koliseva muoviloota joka piti kaataa, häiriöksi. No, eipä paljoa häirinnyt, tää innostu niistä ihan kokonaan ja otti yhen lootan vielä mukaansa, pöljä kun on.

Kun vihdoin suunnattiin kotiin, haettiin Sauli mukaan ja Ruffe pääsisikin matkustamaan sen sylissä. Voivoi, paras palkka minkä toi voi saada. Tyytyväisenä siis nukahti autoon, ja jatkoi uniaan kotiovelle asti. Mussutti ilta ruuan ja taas nukkumaan. Taisi olla tehokkaat treenit. Treeneistä puheenollen, eialoitetakkaan rally-tokon jatkokurssia, sillä osallistujia ei ollut tarpeeksi (kurssia ei järjestetä). Katellaan myöhemmin, jos löytäsin uuden kurssin.

Ciao! 

3.5.2012

Vappu vahinko

Tänään tulikin sitten käytyä eläinlääkärissä Ruffen kanssa. Se oli ontunut pari päivää, mutta vain ulkona tai spurtatessaan. Vaikkei sisällä ontunutkaan käyttäytyi kummallisesti. Kovin oli koitellut katsoa tassuja ja tutkia, että mikä on vinossa. Vastaus vihdoin löytyi. Ruffella oli haava vasemman etujalan polkuanturassa, eikä ihan pieni olekaan. Tähän on nyt keksitty kaksi teoriaa miten tämä ois tapahtunut. Mellunmäessä oltiin vapun aikoihin lenkillä, joten siellä on saattanut olla lasia maassa. Tosin ei lenkin aikana reagoinut mitenkään kummallisesti, tollasesta haavastoi ois kyllä pitäny jo vähän kiljua. Toinen teoria on se, että mun ollessa vapun vietossa siskolla, Lasse ja Ruffe oli ottanut vähän yhteen ihan vaan luun takia. Lasse oli kuulemma haukannut monesti ohi ja sitten Ruffea jalasta. Ruffe oli kiepsahtanut selälleen ja jäänyt niille sijoilleen, kunnes äiti oli häätänyt Lassen pois. Tosin tämäkin teoria tyssää siihen, että verta ei tässä rähäkässä vuotanut, niinkuin ei muinakaan kertoina.


 Lääkäriin päästiin onneksi hyvissä ajoin haavan huomattuani. Lääkärin kanssa juteltiin tikkaamisesta, mutta se taas olisi tarkoittanut sitä, että haava olisi pitänyt avata kokonaisuutenaan uudestaan. Siihen en halunnut lähteä. Ilman tikkejä tai tikkeineen se paranee samassa ajassa. Ulkona pitää olla side jalassa, ettei mene kaikenmaailman hiekkoja sinne sottaamaan. Spray laastari käytiin apteekista hakemassa, että saadaan joku suoja siihen noin muutenkin. Liikuntakieltoa ei saatu. Kunhan sukka pysyy jalassa, saa Ruffen kanssa harrastaa normaalisti. Linkkaaminenkin tosin loppui, hetikun saatiin haava piiloon siteen alle. Jos tuntuu siltä, ettei haava ala paranemaan, niin antibiootit käyttööön. Otettiin siis heti alkuun tulehduksiin tarkoitettuja pillereitä, että saadaan toi äkkiä kuntoon. Voi Ruffe, Ruffe. Kauheasti on lähi aikoina telonut itseään, raasu.


Joten ollaan menossa perjantaina treeneihin ihan normaalisti, tosin sukka jalassa. Jos näyttää siltä, ettei Ruffelle maistu työnteko, niin otetaan iisimmin. En tietenkään voi olettaa täyttä työpanosta, vaikkei tassu vaikutakkaan enää kipiältä. Treeneihin siis enimmäkseen kuuntelu oppilaaksi.

Ensi kerran pääsen lääkäriin jo maanantaina. Lassella on nnimittäin aika varattuna. Sille on iän myötä kehittynyt nyt ikävä vaiva. Ei tunnu mikään ruoka pysyvän sisällä kunnolla. Maksimissaan ollaan saatu kolme normaalia päivää, kunnes on taas palattu todella vetiselle linjalle, enkä puhu Lassen ruuasta. Saas nähdä miten sujuu, näytteitä on pitänyt ottaa kolmena päivänä ja pian sitten mennään.

Ciao!